Tappari koeajaa

Sivun tarkoitus on osin huumoripitoinen. Koeajan aina joskus jonkun auton tai romun.
Yritän kuvailla lähinnä auton ominaisuuksia, mutta myös vähän auton kuntoakin. Arvosanat 4-10:n välissä.
Uusin koeajo aina ylimpänä. 

Scania bussi Scalan korilla. Vuosimalli 2005. Ajettu 460 000 km.
Auton kori on kotimaista käsialaa. Sen on tehnyt Lahden Autokori. Pituutta lähes 15 metriä. Kokonaispaino 26 500kg. Miettikääpä sitä henkilöautoilijat, kun tulee liukkaat kelit. Ei kannata riisikippoineen lähteä kolmion takaa suoraan eteen, koska riisikipot painaa paljon, paljon vähemmän. Esim. joku 2006 vuosimallin Nissan Almera painaa n. 1250 kg eli Almera painaa noin 21 kertaa vähemmän. Tietää kyllä kuka jää toiseksi onnettomuustilanteessa.
Istumapaikkoja on 54 ja seisomapaikkoja 47. Auto kääntyy suht´ koht´ nätisti koska takimmaiset fillarit kääntyvät. Peräylitystä on silloin noin puolitoista metriä eli ihan ahtaaseen paikkaan ei kannata mennä.
Kuskin näkökulmasta ei paljon parannettavaa löydy. Ehkä jousitus saisi olla vähän pehmeämpi. Ovijarrut ovat tietty riesa, kun ne hidastavat pysäkille menoa ja varsinkin poislähtemistä, mutta nehän on jokaisessa tämän ikäisessä paikkurissa. Matkustajat ehkä toivoisivat vähän pehmeämpiä penkkejä ja verhoja auringonpaisteella.
Arvosana 10-

 

Volvo 240 Station Wagon -88

Vetäisin kuskin oven auki. Pelästyin, että tippuuko koko ovi kun se notkahti alaspäin. Sitten istahdin Volvon penkille koko sadan kilon voimalla. Ai perkele! Penkki oli kova kuin eno vainaan keinustuoli ja kallellaan kuin eno vainaan vene ennen kuin hän hukkui.
Tämähän on kuin vanha traktori. Haisikin jollekin. Lieköhän haissut vanhalle svedupelle-homolle?
Jysäytin Volvottimen tulille. Vaihde silmään, kytkin ylös ja kaasua silmään. Hätkähdin, että jäikö perä tielle vai? No, ei sentään. Mukana se tuli. Se tosin vaikutti väljältä kuin seitsenkymppisen prostituoidun tavara. Ei tosin ole kokemusta asiasta ;)
Tämä yksilö tuntui olevan jo lähes finaalissa. Arvosana 4+

 

Mazda 323 1,5 -93 

Auto näytti jopa hyvältä, kun vieressä seisoi ruosteinen Nissani. Tarkemmin katsoen maali oli toisinpaikoin haalistunut pahasti, varsinkin nokkapellin aurinko oli polttanut neljäntoista vuoden aikana vaaleaksi. Se oli kuin nelikymppinen nainen joka ei käytä meikkiä. Mazda näytti täysin perusautolta jota se olikin. Mittarissa oli 180tkm. 
Kurvasin sen Espoon kaduille. Heti tuli esiin Mazdan perusvika: jäykkä aski eli vaihdekeppi oli kankea kuin rautakanki. Se häiritsi ajon sujuvuutta, mutta se oli pientä verrattuna siihen että pian alkoi nykimään. Pian se loppui, mutta alkoi taas. Oli aika selvää, että vika on boxissa. 
Päätin keskeyttää auton koeajon siihen paikkaan. Parkkeerasin sen Nissanin viereen ja äkkiä karkuun ja kovaa. 5+

 

Opel Corsa 1,0 -98

Pieni harmaa koirankoppi seisoo harmaassa syksyisessä säässä parkkipaikan reunalla. 
Pitäisköhän tuohon mahtua aikuisen miehen? Penkki taka-asentoon ja perse penkkiin. 
Pääkään ei edes osunut oven karmiin, hyvä! 
Mittarissa oli kohtuulliset metrit vaikka ottaisikin huomioon moottorin pienen koon. 
Kytkinpoljin oli lähes kymmenen senttiä korkeammalla kuin muut polkimet. 
Varsin oudon tuntuinen kapistus. Sorsa vaikutti aika pirteältä. Ohjaus tosin oli varsin 
jäykän oloinen eli ei ole paras mahdollinen valinta kaupunkiajoon. En tosin suosittele 
matka-ajoonkaan koska siellä se tuntui kevyehköltä. Jos vähänkin koski ohjauspyörään, 
niin kulkine oli jo vaihtamassa kaistaa. Kerrassaan vaarallinen tottumattomissa käsissä. 
Kenelle tämä Ooppeli oikein sopii? Mielestäni ei kenellekään. Jos maahantuonti loppuisi, 
niin tuskin juuri kenellekään tulisi ikävä. Arvosana 5½

 

Ford Sierra 2,8i 4WD -80 luvun loppupuolelta 

Sekavin tuntein lähestyin kulkuneuvoa. Ford on kirosana minulle ellei oteta lukuun -70 lukua ja vanhempia Fordeja. Asiaa lievensi se, että perässä luki mm. 4x4 ja 2,8i. Vähän oli ruskeaa tarttunut ovien alareunoihin ja helmoihin. Fordin keskuskukko on niin vanhoillinen niin kuin koko härvelikin. Tartuin ovenkahvaan ja repäisin oven auki. Huh. Johan on vahva pinttynyt tupakan savut ja lattiamatot olivat reikiä täynnä kipinöistä. Kuin olisi seinä vastassa ovella. Pyörtyminen oli lähellä. Oli pakko aukaista kaikki ikkunat ja kattoluukku, että kykeni ajamaan laitteella, että sai hengen edes jollakin lailla kulkemaan. 
Odotin, että auton teho vie jalat alta mutta se oli suuri pettymys. 150:sta pollesta oli iso osa kadonnut taivaan tuuliin. Toki autolla oli painoa 1290kg ja neliveto joka vie tehoja, mutta... tehoja jäin kaipaamaan. Sierra oli ilmeisesti nelivedon ansiosta varsin hyvä ajaa näin vanhaksi autoksi. Todella tukevan oloinen peli. Jos hajuhaittaa ei olisi, niin antaisin seiskan, mutta hirveän pinttyneen hajun vuoksi arvosana on vain 4½

 

MB 190, bensa 80-luvun lopusta

Päältä päin siistin näköinen. Autoista tietämätön voisi luulla sitä paljon uudemmaksikin. Sisältäkin siistin oloinen, väriltään vihreä. Luulisi, että vihreä sisusta olisi aivan ”öklö”, mutta kyllä se sopi tähän pikkumersuun hyvin. Vain pieni reikä kuljettajan istuimessa rikkoi kokonaisuuden.
Eikun kokeilemaan. Sata kiloa vei jakkaran pohjaan asti. Heti liikkeelle lähtiessä huomasin perässä olevan välystä (siis auton perässä). Auton sai vaihtaessa toiselle helposti nytkähtelemään. Penkki oli tosi surkean oloinen. Mutkissa keinuin jousien päällä. Oli tunne, että voisin tippua, ellei ovi olisi ollut kiinni ja itseni köyttänyt henskeleillä autoon kiinni. Vähän sellainen tunne kuin yrittäisi istua jumppapallon päällä ja samalla keskittyä lukemaan lakitekstiä..
Kaupunkiajossa piti koko ajan ajaa eli ajo ei voinut olla rentoa. 80-130km/h suoralla tiellä ajettaessa kulkuneuvo pääsi oikeuksiinsa. Se oli silloin lähes nautinnollinen ajettava, jos ei laita puutteeksi sitä, että kiihtyvyys riittänee vain vaari- ja mummokuskeille.
Koeajon päätteeksi nousin autosta pois. Joku pisti perseeseen. No, voi helvetti. Uusiin tuhannen euron farkkuihin tuli reikä.
Autosta jäi vanhoillinen tunnelma kuin olisi palannut 1970 luvulle. Ei edes keskuslukkoa. Täysin yliarvostettu auto tuo Mersu. Siitä jäi varsin ahdistava kokemus. Arvosanaksi kuitenkin niinkin hyvä kuin 6½.

 

Nissan Micra 1,0 Avec -99 

Päällisin puolin ei oikein innostuta: maalivikaa ja takapuskuri halki. Astun kuitenkin penkin ja ratin väliin. Siellä haisee vanha hiki, pinttynyt tupakan savu ja penkit ovat likaiset. Alkaa melkein etomaan. En kuitenkaan anna periksi. Auto lähtee kyllä hyvin käymään. Helteestä johtuen päätän aukaista molemmat sivuikkunat, mutta repsikan puolelta ikkuna on jumissa. Sitten katseeni osuu mittariin: 378 000 km!!! Ei paljon lupaa. Auto lähteekin ihan yllättävän pirteästi liikkeelle ja kulkeekin niin hyvin kuin tollanen pikkukoneinen voi. Mutta vitoselle vaihtaessa paikka on tyhjä, vaikka auto on 5-vaihteinen. Vitosvaihde on kadonnut. No, kun mittaria katsoo ja auton kuntoa niin ei ihmekään, että Nissanin tyyppivika on iskenyt. Lisäksi joku takajarru laahaa tai ainakin kuulu helvetinmoinen kitinä ja vinkuna. Ainoa mikä tuntuu uskomattomalta, että tuolla kilometrimäärällä moottori toimii vielä hyvin. Voihan se tietysti olla, että kone on vaihdettu. Loppujen lopuksi kuitenkin aika järkyttävä kokemus. 
Arvosana 6-

 

Toyota Camry 2,0 GLi -87.

Kävelen kohti hopean väristä Camrya vähän apaattisen oloisena. Ruostetta on tarttunut auton alapäähän. Odotukset eivät ole kovinkaan korkealla.
Avaan kuljettajan oven. Suupielet nousevat vähän ylöspäin. Ihmeen siisti siniharmaa sisätiloiltaan. Mittarilukemakaan ei mahdoton: 269 tkm. Tuskin ehdin avaimeen koskea, kun se jo käy. Ykköstä silmään ja kytkin ylös. Kulkee ihmeen tasaisesti vuosimallin huomioon ottaen. Kiihtyykin näin vanhaksi hyvin. Eipä taida 128:sta kaakista kovin paljoa kadonnut. Todella miellyttävä ajettava vaikka ikää onkin jo ruhtinaalliset 20 vuotta.
Tekniikaltaan tuntui olevan ikäisekseen ihan ysi puolen luokkaa, mutta koska pellit tyypilliseen japanilaiseen tapaan ovat mitä ovat, niin on pakko laskea arvosanaa. Camry oli positiivinen yllätys. Arvosana 9.