xbr

Lauantaina ajoimme ensin Heidin kanssa Tampereelle, josta me kaikki viisi lähdimme yhdellä autolla Pirkkalan lentokentälle. Siellä emme saaneet autoa parkkeerattua ruutuun koska auraus oli osittain laiminlyöty. Kalliit parkkimaksut kyllä nyhdetään mutta ei huolehdita aurauksesta.

Pirkkalan lentoasema näytti enemmän nakkikioskilta kuin lentoasemalta. Hyvä puoli ettei ainakaan päässyt eksymään ;)

Lensimme Rayanairilla. Koneessa oli hyvin tilaa ja matka sujui nopeasti ristikoita täyttäen ja Banger Racing -kisan lähtölistaa tutkien. Matkalla ostimme ns. pizzaa ja joimme limua.

Sujuvasti kävi myös ”rantautuminen” Lontooseen Stanstedin lentoasemalle, joka on Lontoon alueen kolmanneksi vilkkain lentokenttä. Meillä oli vain käsimatkatavarat niin pääsimme sujuvasti Hertzin autovuokraustiskille, josta saimme uuden Fiat Punton allemme. Sillä huristelimme hotelliimme. Yhteistyö kuskin ja kartturin kesken sujui hyvin vaikka liikenneympyröitä oli miljoona ja vasemmanpuoleinen liikenne.

Hotellimme Formule 1 oli teollisuusalueella. Vieressä oli myös hotelli nimeltään Idis jossa näytti olevan myös ravintola. Hotellissamme ei ollut siihen aikaan päivästä vastaanottoa vaan maksoimme huoneen automaatin kautta. Siitä koneesta saimme huoneidemme nelinumeroiset tunnuskoodit eli ovien lukot olivat sähköisesti toimivia. Huoneiden taso ei päätä huimannut mutta oli aivan riittävä lyhyeen visiittiin. Saman tien lähdimme syömään ja shoppailemaan. Ruokapaikaksi valitsimme tutun ja turvallisen Pizza Hutin. Paikka oli suosittu. jouduimme varsin kauan odottamaan sisään pääsyä ja sitten ruokaa. Se mikä vaikutti hassulta, oli se että tarjoilijat kattoivat neljän hengen pöytiin neljä haarukkaa ja vain yhden veitsen.

Aikamme käveltyämme löysimme ison kauppakeskuksen nimeltään Lakeside. Siellä oli varsin paljon joulukrääsää eikä ruokakauppoja näkynyt lainkaan. Eipä sieltä löytynyt oikein mitään ostettavaa.

Mieli teki lähteä Lontoon keskustaan mutta emme saaneet mitään tolkkua juna- eikä bussiaikatauluista ja minne ne edes menevät. Pimeän jo laskeuduttua Lontooseen päätimme olla lähtemättä seikkailemaan minnekään kauemmaksi.

Viereisen hotellin baariin menimme vähäksi aikaa notkumaan. Siellä meno oli todella äänekästä. Hotellimme parkkialueella saimme vähän ennakkotunnelmia kisasta koska siellä oli kymmenkunta kisaan osallistuvaa autoa. Telkusta tuli Suomessakin tunnettuja ohjelmia eli Haluatko Miljonääriksi ja Tanssii Tähtien Kanssa.

Aamuyöllä kävin käytävällä olevassa vessassa puoli neljän aikaan. Tuntui olevan porukalla vielä juhliminen päällä. Seitsemän aikaan aamulla lähdin yli tunnin kävelyretkelle muiden jäädessä vielä nukkumaan. Kahdeksan jälkeen herätin porukan ja lähdimme viereiseen hotelliin aamupalalle.

Kisapaikalle oli matkaa noin kaksi kilometriä jonka taitoimme jalan. Lähdimme sinne jo puoli kymmenen aikaan vaikka kisa alkoi vasta kello 13.00. Varikolla oli paljon mielenkiintoista nähtävää eli lähinnä autoja joita kuvasimme ahkerasti. Päämerkki näytti olevan Jaguar. Suuressa osassa autoja koneena oli Fordin kuutoskone, myös hyvin monessa Jagessa. Kauempaa autot näyttivät todella hienoilta. Lähempää katsoessa ne ei olleetkaan niin ehjäpeltisiä miltä näytti. Koneen lisäksi autoihin oli vaihdeltu akseleita eri autoista. Vaivaa oli nähty kyllä todella hurjasti. Esim. maalaukset olivat huipputasoa.

Silmään pisti se, että lähes kaikilla oli hirveä määrä sapuskaa ja juotavaa sekä retkituolit mukana. Suurimman osan ajasta olimme takakaarteessa. Meidän molemmilla puolilla syötiin lähes taukoamatta vaaleita leipiä, sipsejä, keksejä, kakunpaloja, suklaapaloja ja jopa lilluvia nakkeja kuumasta vedestä. Toisilla taas oli laatikkokaupalla olutta, yleensä Fostersia tai sitten termoskannuissa teetä tai kahvia.

Myyntikojuja oli aivan riittämättömästi. Esim. hampurilaisia piti jonottaa ainakin puoli tuntia. Nekin jäivät minun osaltani syömättä. Onneksi oli sentään vähän juomista mukana.

Ohjelmalehtisen mukaan autoja oli mukana 186 kappaletta. Alkueriä oli kuusi kappaletta joissa kussakin piti olla 31 autoa.

Ensimmäinen erä jäi suht koht vaisuksi betonilla ja verkkoaidalla reunustetulla ovaaliradalla koska autoja ei ollut kahtakymmentäkään.

Toisessa erässä alkoi sitten tapahtua oikein kunnolla. Kolareita ajettiin oikein kunnolla, kun jotkut lähtivät ajamaan vastavirtaan. Kuudennessa alkuerässä jouduttiin odottelemaan kauan koska joku kai oli jäänyt autoon puristuksiin. Homma kesti ja kesti. Lakanat vedettiin radan ja katsomon välisen aidan päälle ettei ihmiset näe. Vähän jäi epäselväksi, että oliko loukkaantuminen vakavakin, mutta ambulanssilla kuski vietiin pois. Sitten otettiin uusintalähtö ja erään tuli vielä lisää useita autoja varikolta. Todella hämmentävää.

Alkuerien jälkeen ajettiin kaksi keräilyerää joista aina kaksi parasta palkittiin. Finaalissa autoja oli yli neljäkymmentä ja homma oli täystuhoa.

Epäselväksi jäi monikin asia. Esim. miksi kuudennen alkuerän uusintalähtöön otettiin lisää kilpailijoita varikolta? Alkuerissä autojen piti ajaa kymmenen kierrosta mutta monesti erät loppuivat yleensä jo kahteen - neljään kierrokseen kun kaikki autot olivat jo romuina. Hämärän peittoon jäi se, ettei monikaan halunnut voittaa kisaa, vaan ainoastaan kolaroida. Ihmetytti myös se, että mistä tuomaristo sai arvottua erien parhaat ja voittajat. Niin sekaista touhu oli, aivan päätöntä. Jos vastavirtaan ajoi maalilinjan yli niin auto sai mustan lipun. Se ei kylläkään estänyt kolaroimista senkään jälkeen.

Erän voittaja sai sata Englannin puntaa ja koko kisan voittaja sain 500 Englannin puntaa. Edes voittoa ei näyttänyt kukaan yrittävän tosissaan.

Joka tapauksessa kisa oli viihdyttävä ja sää oli loistava. Kuskeja oli Englannin lisäksi Hollannista, Belgiasta, Irlannista ja yksi Saksasta.

Katsojia viime vuonna epävirallisen tiedon mukaan oli 15.000. Nyt loistavassa kelissä saattoi olla paljon enemmänkin. Lähialue oli ihan turvoksissa autoista kun parkkialueet kävivät riittämättömiksi.

Menimme kisan jälkeen syömään ”vähän parempaan” ruokamestaan. Palvelu oli loistavaa ja ruoka hyvää. Ruoka oli Pizza Hutissakin hyvää mutta täällä ystävällisyys ja huomaavaisuus oli ihan toista luokkaa. Sen jälkeen astelimme lähibaariin jossa sunnuntai-ilta olikin aika rauhallinen. Sen jälkeen hyvissä ajoin hotellille. Yllätys koittikin kun yritettiin päästä huoneisiin. Ei päästy. Mentiin sitten respaan kysymään syytä siihen. Siellä selvisikin, että automaatti oli ottanut vain yhden yön hinnan. paikalle tuli myös Suomalainen hotellin vetäjä. Hän kertoi olevansa enää kaksi viikkoa vetäjänä koska omistajat olivat laittaneet kontrahdin poikki ja palaavansa Suomeen.

Menimme varsin aikaisin nukkumaan koska herätys oli sika aikaisin. Kello 00.19 alkoi tapahtua. Joku saamarin summeri alkoi huoneessa huutaa aivan sikalujaa. Siinähän säikähti aivan tosissaan, että sydän löi kolmatta sataa. Aikansa soituaan se loppui eikä mitään erikoista kuulunut. Eiku nukkumaan uudestaan, mutta eipä siinä uni tahtonut tulla kun odotti uutta epätoivottua herätystä. Herätys oli 3.40 ja lähtö hotellilta tapahtui 04.00. Eipä siinä liiemmin aikaa jäänyt vaikka aivan suoraan osasimme lentokentälle.

Kentällä homma olikin sitten tarkkaa. Heitimme vesipullot ja täyden limutölkin roskiin. Yksi meistä joutui laittamaan käsimatkatavaransa ruumaan, kun se ei sopinut tarkastajien häkkyrään vaikka mitoiltaan sen piti olla täysin laillinen. Turvatarkastuksessa minun käskettiin nostaa kädet vaakasuoraan sivuille ja hipelöi meikäläisen päästä varpaisiin mitään löytämättä. Yhden matkalaisemme kännykkä joutui erikoistarkastukseen. Sitten kun läpäisimme turvatarkastuksen, nousimme junaan joka kulkee ilman kuskia. Se vei meidät oikealle lähtöportille. Paluulento lähti vähän myöhässä. Aika kului loistavasti tätä tarinaa kirjoittaessa siihen asti, kun oltiin jossain Tampereen yläpuolella. Piti kuulemma odotella viisitoista minuuttia koska kentällä on paljon lunta. Myöhemmin tuli kuulutus, että polttoainetta on enää puoleksi tunniksi, pitää lähteä tankkaamaan jollekin muulle kentälle. Laskeuduimme lopulta Turkuun. Kentällä ei ollut mitään kuulutusta eikä mitään muutakaan informaatiota. Menimme kysymään henkilökunnalta asiaa. Ukko sanoi, että bussit tulevat kohta eikä ne odottele. Ei edes puhunut kovaäänisesti, että kaikki olisivat kuulleet. Osa ulkomaalaista ainakin näytti olevan aivan pihalla, ei ihme. Menimme toiseen paikalle tulleeseen bussiin joka lähti saman tien kohti Tamperetta. Matkalla jouduimme vielä odottamaan kolmatta bussia joka toi yhden matkasta jääneen miehen ja mm. neekerinaisen tavaroita. Olimme varmoja, että Turkuun jäi vielä muitakin. Jos autoa ei olisi ollut Tampereella niin olisimme lähteneet suoraan kohti Helsinkiä.

Kotiin soittaessani sain tiedon, että netin mukaan olimme laskeutuneet Pirkkalan lentokentälle klo 10.49. Tosiasiassa laskeuduimme Turkuun noin tuntia myöhemmin.

Mukava reissu vaikka paluumatka venähtikin useammalla tunnilla.

Ensimmäiset kuvat käsittelevät ensimmäistä päivää Lontoossa
Näkymä koneesta	Puntolla cruisailtiin lentokentän ja hotellin väliä
Tällänen oli halpahotelli ulkopäin	Hotellin pitäjä olikin yllätys, yllätys suomalainen
Englanti on tietyissä asioissa takapajula, tässä yksi esimerkki	Opel Corsa veturina?
Ford Galaxy Coupe hotellimme pihassa	Myös tämä kuorma oli hotellimme pihassa
Nämä autot olivat toisella puolella tietä hotellista katsottuna	Lisää tulossa. Joku -90 luvun Chevy Caprice
Monessa autossa oli renkaan ulkoreunaan liimattu suoja	Tässä mestassa käytiin syömässä toisena päivänä hyvää pihviä
Lähellä hotelliamme teollisuusalueella ja asiakkaita riitti	Tästä ei sisään ajetakaan, vain ulos alueelta
Invapaikkoja molemmin puolin katosta aivan sairaan paljon	Piti ottaa todiste Lontoosta, että käyty on
Joku silta, ei sen kummempaa	Poliisi, poliisi...
Lakeside ostoskeskuksessa täysi joulu ulkona...	...ja sisällä
Hauskoja nokkapeltejä. Kuvattu ennen FIRECRACKER XV -kisaa 5.11.2006





Kisa-autoja Arena Essex -varikolla
Rolls Royce Shadow I 1972
Daimler Majestic Major Limo
Humber Super Snipe
MKII Jaguar
Jaguar XJ6 - näitä oli paljon
Ford Customline Hearse 1949
Cadillac Fleetwood XL 1963	Jaguar MK10

Daimler vuodelta 1946







Huomaa erikoinen rälläkkä

	Pieni on pyörä. Ei taida olla edes oma akseli
	Jätkät teki viimeisiä säätöjä auton alla
Rover P4
Muutama katsomokuva
	Kansaa oli kuin Kiinan ruokajonossa
Neljän hengen ruuat - on taidettu jo syödä vähiin	Näillä vielä ruokaa ja juomaa riittää
PÖÖ!!! Hui sentään!	Muotivaate tuo keltainen liivi. Liekö se autoissa pakollinen varuste
Kuvia radalta (valitettavasti niissä on paljon toivomisen varaa)





VARATTU!